Näihin kakkuihin toivottiin lapsen maailmaa, kakuista vähälaktoosisia ja oranssia pintaa kakkuihin sekä suorakaiteen mallisia. Selvä sitten, ei muuta kun hommiin.. Onpas vaikeaa, kun annetaan ns. vapaat kädet.. Kyseessä kuitenkin oli kahdeksan 20 hengen kakkua ja ne saivat mielellään olla myös erilaisia, koristeita ei kuitenkaan myöskään voi olla liikaa, jotta niitä pystyy helposti leikkaamaan.

Tälläisiä niistä nyt sitten tuli..

Kakkujen piirustukset ovat muuten piirtäneet omat tyttöni, muruset piirsivät kielet keskellä suuta elintarviketusseilla sokerimassa"papereille" ja olivat tärkeinä kun saivat olla äidin tiimissä mukana

Kakkupohjat olivat suklaisia, kostutettu Spritellä, täytteenä pohjalla ensin sipaisut lemon curdia ja sitten mansikkamoussea. Eristeenä voikreemi ja kaikki koristeet ja päällinen sokerimassaa. Oranssi massa on muuten Städterin massaa -> ei hyvä. Koristeissa toimii kyllä, mutta kaulittaessa oli aivan hurjan jäykkää ja kankeata. Ihan sain ranteet kipeäksi. Väri oli todella oranssi paketissa, mutta haalen kaulittaessa huomattavan paljon. Kuvissa oranssi näyttää paljon värikkäämmältä kun todellisuudessa ja nämä kuvat on sentäs otettu ilman salamaa..

Harvoin saa tilaisuuden tehdä tälläiselle määrälle kakkuja, mutta jos ikinä moiseen hulluuteen hurahdan, haluaisin kyllä kokeilla "topsy turvya" eli vinksin vonksin kakkua

Tämä tipu on syönyt sisäänsä suklaamoussea ja vadelmahilloa.

Kakku tehty kulhoon pyöreiden kurvien vuoksi. Punainen massa on marsipaania ja loput sokerimassaa.

Onnea 4-vuotiaalle!

Ja erikseen KIITOS Ullan unelmalle aivan mielettömän nopeasta paketin toimituksesta!!! (jälleen kerran)

Tässä tälläinen Helinä-keiju kakku, joka on kuulemma ollut jo joulukuusta asti nyt toukokuussa juhlineen 5-veen toiveissa. Tyttönen siis toivoi itselleen vihreätä mansikanmakusta kaksikerroksista kakkua Helinä-keijun kuvalla. Täytteen tuli myös olla laktoositon ja jämäkkä, jotta kestää tuolla välissä.. Ei se kyllä ihan kestänyt, kun alempi kakku alkoi stten painua hieman kasaan.. Vähän jännitti, että kestääkö loppuun asti.. Kyllä muuten kesti.

                                   
Kuva on muuten räpsäisty hiukan kiireessä ja vasta juhlapaikalla, päivänkakkaratkin lähtivät omille teilleen vähän jyrkemmässä mutkassa, enkä ehtinyt niitä suorimaan kuvaa varten. Irrallisia olivat siksi, jotta niitä olisi voitu siirtää alemman kakun päälle tarpeen niin vaatiessa. Helinä-keijukin oli muuten irrallaan (takana sokerimassasta tuki ja grillitikku vielä sen sisällä.) Helinä on piirretty sokerimassalle, iho maalattu pastaväreillä ja mekko ja tukka tomutettu. Totesin vain, että tarvii kyllä hankkia sellainen mahdollisimman ohut sivellin.

Kun annetaan vapaat kädet, tulos saattaa olla vaikka mitä! Tässä tapauksessa ainoastaan kuvailtiin kakun saajaa ja muuta juhlaväkeä intohimoisiksi tanssijoiksi ja esiintyjiksi.. Hmm.. Ja sitten yks kaks (kun olin jo tekemässä ihan toisenlaista kakkua) muistin jostain osan tästä tekstistä (kuukle muisti loput) ja mietin, miten sen saisi toteutettua.. Musta sokeimassa kun mulla oli lopussa, niin joudun turvautumaan mustaan marsipaaniin, jonka kanssa ei ollakaan niin kavereita. Sain tärvättyä niin paljon aikaa noihin kirjaimiin, että meinasi järki lähteä. Loppu hyvin, kaikki melko hyvin. Käsi -vähän- vapisi tuossa tekstauksessa, kun en aiemmin ihan suoraan kakun päälle ole kirjoittanut. Kerta se oli sitten ensmmäinenkin. Silti vähän harmittaa

Täytetoiveena oli jotain sitruunaista ja raikasta. Kun juhlaväki koostui pelkistä aikuisista, niin täytteeksi meni sitruunamousse, marenkia murustettuna moussen sekaan ja punaherukkahilloa. *(Marenki on Annan marenkileipomosta Porista, jonka hengettärenä häärii serkkuni Outi)

Tälläistä kakkua vein nyyttäreihin, sillä hei, pitäähän nyt aina kakkua olla tarjolla.. Ensimmäistä kertaa kokeilin tätä reseptiä, vähän riskipeliä, mutta onnistui kyllä hyvin. Tosin uunista oton jälkeen kakku halkesi keskeltä kunnon loville, mutta eipä haitannut, kun sen sai peitettyä hyvin täytteellä. Resepti on peräisin Leivotaan-lehdestä (1/12).

Pohja:

200 g täysjyvävehnäkeksejä ja 70 g voita

Täyte:

220 g pehmeitä kermatoffeekaramelleja (käytin Omareita)

1 prk (397 g) kondensoitua maitoa

725 g maustamatonta tuorejuustoa

3/4 dl  ruokokidesokeria

5 kananmunaa

Kuorrute:

1,5 dl ranskankermaa

1,5 dl vispikermaa

2 rkl tomusokeria (laitoin kyllä 2 lisää)

1 tl vaniljasokeria

1. Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi  ja lisää keksimurun joukkoon, sekoita tasaiseksi. Vuoraa 26 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele reunat. Painele keksimurut kevyest vuoan pohjalle.

2. Pilko kermatoffee karamellit peneksi. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi ja lisää joukkoon ruokokidesokeri ja kondensoitu maito. Vatkaa muutaman minuutn ajan, kunnes massa on sekoittunut hyvin. Lisää kananmunat ja sekoita vain sen verran, että munat ovat sekoittuneet hyvin joukkoon. Nostele lopuksi täytteen sekaan pilkotut karamellit.

3. Kaada täytemassa keksimurupohjan päälle. Laita kakkuvuoan päälle vielä folio, jotta pinta ei pääse tummumaan liikaa. Nosta kakku uuniin 160 asteeseen 1½ tunnin ajaksi. Nosta vuoka pois uunista ja anna jäähtyä kunnolla. Nosta kakku jääkaappiin yön yli viilenemään.

4. Mittaa kulhoon ranskankerma ja vispikerma. Vatkaa seosta n. 5 minuutin ajan , kunnes se on vaahtoutunut kunnolla. Lisää tomusokeri ja vaniljasokeri joukkoon ja vatkaa vielä kunnolla. Levitä kuorrute kylmän juustokakun päälle.

5. Tarjoile kakku kinuskikastikkeen kera. (meillä kotiraati oli maistettuaan sitä mieltä, että kastike on turha, mutta minusta se kyllä teki makua vielä syvemmäksi, eli makuasioita)

Pientä päänvaivaa aiheutti Salaman tekotapa. Ei ollut sisua lähteä tekemään muotokakkua, (varsinkin kun oli toivetta ollut vaaleansinisestä), maalaamiseen ei omat taidot riitä, enkä myöskään innostu mistään valmiista kakkukuvista. Nooh.. Järjestin stten itsellen pientä iltapuhdetta palapelin muodossa  Jäljensin ensin yhdestä salamakuvasta tavalliselle paperille, sitten leivnpaperille kaksi versiota, joista alon lekkaamaan palasia. Tämä oli siis varsinainen esimerkki leikkaa-liimaa-askartele työstä . Itse en ole muuten edes nähnyt kyseistä leffaa, joten haastattelin maisemasta varsinaisia asiantuntijoita ja hiukan myös googlettelin. Loppujen lopuksi olin itsekin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja mikä pääasia, olin tehnyt yhden pienen jälleen onnelliseksi.

Täytteenä kakussa oli mansikkamoussea pienellä appelsiini maulla. Päälliset sokerimassaa, paitsi itse Salama oli marsipaania.

Onnea Jenny ja Pekka

Ja jälleen kakkua äidille

Tyttöjeni kanssa tehtiin kakkua ja koristeita ja tyttöjen mielestä kakussa piti ehdottomasti lukea Mummi. Valkosuklaa ehti jo vähän jähmettyä kaikessa tohinassa, ettei kirjotuksesta tullut niin siistiä, kun olisin halunnut. Täyte oli samaa, kuin edellisen postauksen kakuissa, koska täytyihän se testata   Hyvää oli!